Taas, kun olen joutunut viettämään aikaana enemmän Porissa, niin kaupungissa ajellessani on jälleen tullut useita tilanteita suojatietä lähestyessäni, että ei oikein tiedä ajaako vaiko pysähtyä, käveleekö joku eteen vai jääkö vain paikalleen seisomaan.
Tieliikennelaki määrää ajoneuvon kuljettajan antamaan esteettömän kulun jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.
Miten tämä pitäisi tulkita? Onko henkilö astumassa suojatielle, jos hän seisoo sen edessä liikkumatta? Vai vasta sitten, kun hän nostaa jalkansa astuakseen eteenpäin. Valitettavasti monet jalankulkijat eivät käytä oikeuttaan astua suojatielle, vaikka heillä olisi hyvää aikaa siihen lähestyvien autojen ollessa vielä etäällä. Tämä aiheuttaa ongelman autoilijalle. Liikenne muuttuu joustamattomaksi, jos joka kerta autokolonna joutuu pysähtymään, kun suojatien edessä vain seisoo joku.
Muistuu mieleen useita vuosia sitten sattunut tapahtuma, kun ajelin aikaisin aamulla Porista Friitalaan päin mennäkseni salille. Liikennettä ei ollut ja näin kun iäkäs naisihminen (nimitän häntä yksinkertaisuuden vuoksi tässä mummoksi. Anteeksi vaan kaikki mummot) seisoi suojatien edessä paikallaan, vaikka etäisyyttä autooni oli vielä yli 100m. Mummo katsoi niin tiukkailmeisesti lähestyvää ajoneuvoani, että päätin pysähtyä ja antaa mummolle esteetömän kulun suojatien yli. Aivan niin kuin laki vaatii. Mummon ilme muuttui tiukasta hämmentyneeksi, mutta paikaltaan hän ei hievahtanutkaan. Huidoin mummolle, että mene nyt. Mummo huitoi takaisin, että mene sinä siitä. Pattitilanne. Jos nyt lähtisin liikkeelle, niin varmaan mummokin lähtisi. Yritin vielä kerran huitomalla saada mummoa liikkeelle ja mummoon tuleekin vihdoin eloa. Hänellekin on varmaan muistunut mieleen tuo em. tieliikennelain kohta ja niinpä hän ripeästi ottaa pari askelta taaksepäin ja kääntyy katselemaan takanaan olevia puita. Minä luovutan ja jatkan matkaani eteenpäin. Taustapeilistäni näen, kuinka mummo ylittää suojatien ja katselee jälleen tiukkailmeisesti loittonevan autoni perään.
No, tuo anekdootti antaa eräänlaisen kuvan tarkoittamastani kieroutuneisuudesta suojateillä. Mitenköhän tämä käyttäytyminen saataisiin järkeväksi ja joustavaksi. Ei varmaan mitenkään. Asenteet ovat juurtuneet jo niin syvälle kansalaisiin, että tämä käyttäytymismalli on ja pysyy. Autoilijat ovat lakanneet kunnioittamasta jalankulkijoita ja jalankulkijat eivät luota autoilijoihin. Kumpi tapahtui ensin ja mistä tämä noidankehä sai alkunsa, ei varmaan kukaan osaa sanoa. Pitäisikö tuota tieliikennelain pykälää selventää, ja määrätä autoilijat pysähtymään, jos suojatien edessä seisoo jalankulkija katse ylitettävän tien suuntaan?
Itse syyllistyn samaan, kuin useimmat muutkin autoilijat. En pysähdy, jos selkeästi näen, että jalankulkija ei ole aikeissakaan ylittää suojatietä, ennenkuin kaikki autot ovat menneet ohi. Tosin teen poikkeuksen lasten kohdalla. Pysähdyn aina, jos suojatien edessä seisoo lapsi tai lapsia. Enkä jatka matkaani, ennekuin he ovat ylittäneet suojatien turvallisesti. Kaksikaistaisella tiellä on kyllä olemassa se lisävaara, että joku ajaa toisella kaistalla autosi ohi pysähtymättä juuri, kun jalankulkija tai pyöräilijä on ylittämässä suojatietä. Tästä on kokemusta yhdestä läheltä piti tilanteesta Porin poliisilaitoksen liikenneympyrässä, jota pidä erityisen vaarallisena. Poistuin liikenneympyrästä poliisilaitoksen vierestä, kun näin, että jalankulkija oli astumassa suojatielle. Pysähdyin antaakseni tietä ja jalankulkija oli jo meilkein autoni ohi, kun viereisellä kaistalla hurjasteli auto ohitseni pysähtymättä. Siinä ei hengenlähtö ollut kaukana.
Koulut ovat käynnissä ja koululaisia liikkuu kaduilla. Ollaan siis varovaisia.
No comments:
Post a Comment