Peruskoulun ja lukion äidinkielen ainekirjoitusarvosanani olivat poikkeuksetta aina luokan huonoimpia. Mitä edellytyksiä minulla siis voisi olla kirjoittaa julkista blogia kaikkien syynättäväksi ja arvosteltavaksi? Mitä jos entinen äidinkielen opettajani sattuisi lukemaan tämän ja ajattelisi itsekseen, että arvosanaksi tuosta nyt voisi antaa ehkä 4+ tai korkeintaan 5-. Kirjoittaako joku tänne siksi, että voisi kirjoituksellaan osoittaa oman erinomaisuutensa? En ole akateemisesti koulutettu ja arvostelukykyni on heikko, mutta lukiessani erilaisia blogikirjoituksia, tulee minulle sellainen tunne, että useat kirjoituksista eivät yllä kovin korkealle tasolle. Joten ehkäpä minäkin voin turvallisin mielin kirjoittaa tänne jotain. Pyydän kuitenkin anteeksi äidinkielellisesti heikkotasoista ilmaisua ja mahdollisia kirotusvirheitä.

Tämä on siis nyt ensimmäinen blogikirjoitukseni. Mikä minut sai tämän blogin ylipäätänsä kirjoittamaan?

Mieleeni muistuu seitsemännellä luokalla kirjoittamani äidinkielen aine, jonka tarkkaa aihetta ja sisältöä en valitettavasti enää muista, mutta se oli ainut äidinkielen aine, jonka kirjoitin yksinomaan tunnepitoisesti omista ajatuksistani. En siis yrittänyt väkipakolla kirjoittaa jotain, joka hämärästi liittyisi annettuun aiheeseen, vaan ensi kertaa tunsin, että aiheena oli jotain, mikä herätti minussa automaattisesti ajatuksia. Muistan kirjoittaneeni ajatukseni suoraan paperille sen enempää ajattelematta sisältöä kuin kielioppiakaan.

Sain tuosta aineesta elämäni parhaimman arvosanan, mitä milloinkaan olen ainekirjoituksestani saanut - 8+. Lisäksi sain (jouduin) lukemaan aineeni ääneen luokalle. Tämän kunnian saivat aina vain parhaiten menestyneet kirjoitukset.

Olen tullut siis siihen lopputulokseen, että kirjoittamisen tarve on lähdettävä tunteesta, aivan kuten laulun tekeminen. Kirjoittamisen pitää olla äkillistä tarvetta ilmaista omia aitoja ajatuksiaan. Kirjoittaminen vain kirjoittamisen vuoksi tai tarinoiden keksiminen on epäaitoa, eikä voi mielestäni herättää kenenkään mielenkiintoa. Blogeista tulee tylsiä, jos ne asettaa itselleen velvoitteeksi.

Omien tuntemuksien kirjoittaminen auttaa purkamaan jännitystiloja. Näin ainakin, jos erääseen joskus televisiosta esittyyn dokumenttiohjelmaan on uskomista. Ohjelman eräässä testissä suoritettiin koe kahdelle eri ryhmälle, joista toiselle ryhmälle ennen koetta annettiin tehtäväksi kirjoittaa omista tuntemuksistaan. Kuten arvata saattaa, tämä ryhmä selvisi kokeesta parhaiten. Uskon, että kirjoittaminen ja laulujen tekeminen auttaa myös masennustilojen ja itsesäälin lievittämiseen. Tästä aiheesta lisää ehkä tulevissa blogikirjoituksissani.

Jari